Vanhoissa litiumrautafosfaattiakuissa akut, joilla ei ole askelkäytön arvoa, ja paristot vaihekäytön jälkeen lopulta puretaan ja kierrätetään. Ero litiumrautafosfaattiakun ja kolmiosaisen materiaaliakun välillä on, että se ei sisällä raskasmetalleja, ja talteenotto on pääasiassa Li, P ja Fe. Hyödyntämistuotteen lisäarvo on alhainen, joten edullinen talteenottoreitti on kehitettävä. On olemassa kaksi pääasiallista talteenottomenetelmää: tulimenetelmä ja märkämenetelmä.
Litiumpolymeeriakku käyttää viilaseosta positiivisena elektrodina, polymeeriä johtavaa materiaalia, polyasetyleeniä, polyaniliinia tai polyfenolia negatiivisena elektrodina, orgaanista liuotinta elektrolyyttinä. Litiumpolyaniliiniakun ominaisenergia voi olla 350w.h /kg, mutta ominaisteho on vain 50-60W/kg, käyttölämpötila -40-70 astetta ja käyttöikä noin 330 kertaa.
Kaikki litiumioniakut, joko menneinä tai viime vuosina, mukaan lukien litiumpolymeeriakut, litiumrautafosfaattiakut ja niin edelleen, pelkäävät kovasti sisäistä akun oikosulkua, ulkoisen akun oikosulkua, ylilataa näitä tilanteita.
Anodimateriaalit Litiumioniakuissa käytetyt anodimateriaalit ovat pohjimmiltaan hiilimateriaaleja, kuten keinotekoinen grafiitti, luonnollinen grafiitti, mesofaasihiilimikropallot, maaöljykoksi, hiilikuitu, pyrolyyttinen hartsihiili ja niin edelleen. Tinapohjainen anodimateriaali
Monet asiakkaat ovat erittäin kiinnostuneita natriumioniakuista ja haluavat tietää natrium-ioniakun ja litiumioniakun tulevaisuuden.
Akun kapasiteetti ilmaisee, kuinka paljon virtaa akkuun voidaan varastoida, akun pakkauksessa oleva numero viittaa yleensä akun kapasiteetin tunnisteeseen.
